keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Tuskaa, hikea ja naurua paratiisisaarilla

Lähes 13,5h bussimatkan jälkeen ollaan rantauduttu juuri Hervey Baylle, jonka lähistolla sijaitsee maailman suurin hiekkasaari sekä meidän seuraava kohde Fraser Island. Se ei tosiaankaa oo meidän ainoa saari tän viikon aikana, sillä viikon aikana käytiin siis sekä Magnetic Islandilla että Whitsundayn saarilla. Cairns jäi taakse melkeinpä tasan viikko sitten aamuyöstä, kun oltiin raahauduttu suoraan syömästä ja baarista ja hetken aikaa etsiskelty bussipysäkkiä. Lisäksi oltiin aamulla noustu siinä klo5 water raftingiin, joka oli Tullyssa. Tuntu raskaalta herätä, mutta oli ihana vaan katsoa, kuinka aamu hiljalleen valkeni, usva pelloilta väistyi ja nähtiin wallabikin (=pienen kengurun nakoinen otus). Toisin kun yleensä, meillä ei ollut koskenlaskussa yhtä isoa venettä vaan kaikilla oli omat pienet, itseohjattavat "paatit". Ruhjeilta ei vältytty kun välillä päädyttiin menemään väärista ja kivististä kohdista, Emmyllä oli koko touhun jälkeen melkeen kämmenen kokoinen mustelma sisäreidessä ja mun jalat oli muutenkin kovilla, mutta hauskaa oli ja naurua riitti. Meitä oli pieni porukka ja syödessä sekä takaisin Cairnsiin palatessa tuntui kivalta, kun kaikki puhuivat ja heittivat läppää keskenään. Meiltä udeltiin paljon Suomesta ja mietittiin, etta "Freestylerin" pitäisi olla kansallislaulu. Yks Matt pyys meitä sit syömään ja pikaisen hostellikäynnin jälkeen suunnattiinkin ekaa kertaa koko reissun aikana kunnon ravintolaan syömään, jossa pidettiin myos myöhemmallä kultakalakisa, jossa ihmiset osti jopa 30dollarilla kultakaloja ja kisasivat siita, kenen fisu on nopein. Kaikista parasta oli, etta suurin osa osallistujista oli iältään 35-50v ja aivan liian tosissaanXD

Joka tapauksessa päästiin lopulta bussiin ja oli outoa miettiä, ettei tälläkertaa takas oo tulemista, mutta koko bussimatka menikin sitten vaihtelevalla unenlaadulla nukkuen jääkylmässä bussissa liian vähällä pukeutumisilla. Puoli 6 aamulla oltiin Townsvillen terminaalilla odottamassa terminaalin aukeamista, kun aurinko hiljalleen alko nousta meren takaa ja jotkut (hullut) olivat jo aamulenkillä. Tunnin odottelun jälkeen päästiin lautalle, joka vei meidät "Maggielle" ja sieltä otettiin ainoina matkustajina bussi hostellille. Seiskan jälkeen oltiinki jo chekattu ittemme sisään ja siitä alkoikin kuuden tunnin odottelu. Aika kului nopeasti riippukeinussa muutaman tunnin torkkuessa, auringon pikkuhiljaa alkaessa lämmittää kunnolla ja tuulen puhaltaessa sekä yleisesti auringossa paistatellessa. Hostellilla tuli käymään Cairnsissa tapaamamme suomalainen Mia ja siinä sit syötiin hostellin baarissa ennen majottumista ja lähistön tutkailua. Ite hostelli oli aivan uskomaton verrattuna edellisiin kokemuksiin: se sijaitsi aivan rannalla, huoneet olivat oikeasti pienia mökkejä, meidän huoneen terassilta oli aivan uskomattomat näkymät ja vihdoin päästiin kunnolliseen suihkuun! Vähäisestä unesta johtuen illalla vetäydyttii nukkuu todella aikasin ja sain vedettyä melkein 12h unet, jotka todellakin tuli tarpeeseen.

Seuraavana päivänä lähettiinkin sitten klo10 jälkeen käppäilemään pienen mutkan metsään tekevää kävelyreittiä pitkin kohti Horseshoe Bayta, joka sijaitsi saaren itärannalla. Tuskalta tälläkään kertaa ei säästytty, sillä auringon porottaessa kuumana hiki valui, kun reitti veikin vain ylös, ylös, ylös epätasaista tietä kohti vuoren huippua ja sieltä sitten alas, eikä jalat oikein tykänny. Vesikin alko pikkuhiljaa loppumaan, mutta lopulta yli 10 nihkeän kilometrin jälkeen päästiin ku päästiinki Horseshoelle ja ostettiin pari pullollista juotavaan, josta toisesta meni puolet ekalla kulauksella. Ei oltu siellä pitkään kun palattiin pari kilsaa takaspäin sodanaikaiselle linnakkeelle vievälle reitille, jossa nähtiin koalaemo vauvoineen, kavuttiin lisää ja ihasteltiin upeita maisemia korkealta. Kaikkia vastaantulijoita moikattiin ja tälläiseen avoimuuteen alkaa jo pikkuhiljaa tottumaan. Melkin 20km kävelyn jälkeen päätettiin ottaa bussi hostellille, jossa vietettiin iltaa tutustuessa uusiin ihmisiin ja silittäessä roskiksesta ruokaa etsivää opossumia. Nukkumaan mennessä ja aaltojen pauhua kuunnellessa retki saarelle tuntui todella onnistuneelta, etenkin kun saatiin majoitus lauttamatkoineen sekä ruokineen ilmaseksi.

Kaksi yöta saarella kuitenkin riitti ja seuraavana päivänä suunnattiin lautalla Townsvilleen, josta sitten jatkettiin Airlie Beachille. Pari yötä vietettyämme päätiin kauan odotetulle reissulle Whitsundaylle! Oikeastaan ekaks mentiin South Mollelle, jossa sijaitsi meidan hostelli ja joka oli täysin vain meidän ryhmän käytössä. Päi oli harmaa ja ekaa kertaa meidän reissun aikana alko jopa sataa. Loppuilta meni hauskoja yhteispelejä pelatessa sekä jälleen uusiin ihmisiin tutustuessa. Jossain vaiheessa päädyin sitten vaatteet päällä altaaseen.. Hauskaa siis oli ja seuraavana aamuna klo7 herätys tuntui ehkä hieman raskaalta, mutta aamiaisen syötyämme suunnattiin veneelle ja sillä sitten reilu tunnin purjehduksen ja auringonoton jälkeen päästiin itse Whitsundaylle. Matkalla nähtiin kans hyppäävä valas, joka oli aikamoinen näky! Whitsundaylta oli näköalapaikalla upea näkymä ympäröiville saarille ja kuuluisa Whitehaven ranta oli kyllä näkemisen arvoinen. Hiekka oli hienointa ja valkoisinta ehkä koko maailmassa ja odottamattoman hiekkahieronnan jälkeen kirkas, turkoosi vesi tuntui raikkaalta, vaikka suolaisuus kirveli silmiä. Sieltä jatkettiin lounaan jälkeen sitten yhden saaren läheisyyteen snorklaamaan ja saatiin melko naurettavilta näyttävät suojapuvut mutta valitettavasti ei tälläkertaa räpylöitä saatu, mutta silti vedessä polskittiin hyvä tovi. Palattiin sitten takaisin hostellille ja suoraan rannalle katsomaan auringonlaskua. Laiturilla kävellessä tapahtui kuitenkin ikävä kohtaaminen ulos törröttävän naulan ja keskimmäisen varpaan kesken, jossa varvas oli kyllä altavastaaja ja isku onnistui saamaan kynnen tulemaan ihosta läpi. Kipu oli aivan helvetillistä ja laastareista ei ollut oikein hyötyä, mutta ei se menoa kokonaan estänyt. Illalla oli karaoke ja kaikilla oli hauskaa, vaikka jossain vaiheessa iltaa monta humalaista ihmistä (sairaanhoitajia kylläkin) piiritti mut ja häsläs mun varpaan ympärillä, jolloin päätettiin, että on aika mennä huoneeseen ja antaa varpaan oikeesti olla levossa.

Aamulla varvas tuntui jo paljon paremmalta, kun taas monen kasvoilla oli visusti aurinkolasit sekä hieman pahoinvoiva katse. Osan kanssa lähdettiin sit "bush walkille", joka on saanut mainintaa kauniista näköaloistaan sekä sadoista perhosistaan ja näkymät olivat jälleen kerran erittäin huikeat. Takas hostellille tullessa pakkailtiin ja saatiin lounasta ennen kuin veneemme vei meidät takas Airlie Beachille. Lounaalla keskusteltiin perus suomalaisia juttuja, kuten itsemurhien määrästä, kouluun menemisestä -25asteessa sekä ikuisesta pimeydestä ja saatiin muu porukka hieman järkyttyneiksi. Matkalla lisää jutellessamme sekä ilmaisia hierontoja jaellessamme aloin miettimään, kuinka olin ekana päivänä veneellä katsellu, millaisia ihmisiä on mukana ja mitäköhän tästä koko reissusta tulee. Reissu oli ehkä vähän turhan tyyris, mutta tutustuin lyhyessä ajassa aivan uskomattoman hyviin tyyppeihin ja muutenkin jäi todella hyvä fiilis reissusta. Muutama tunti kulutettiin terassilla sekä ruokaillessa parin uuden tuttavuuden kaa, ennen kuin bussipysäkillä oli aika sanoa hyvästit ja toisten lähtiessä kohti Cairnsia me jatkettiin hyvin eväin varustettuina alaspäin rannikkoa.

Täällä sitä siis ollaan, Hervey Baylla hostellissa pitkän ja uneliaan (tosin katkonaisen, koska bussin vaihtoja oli 2) matkan jälkeen. Ensi viikolla onkin jo mennyt kuukausi lähdöstä ja on ehtinyt tapahtua vaikka mitä! Ainoa juttu, mitä oivoisin vielä, olisi se Australian ehkä tunnetuin eläin eli kenguru, mutta ehkä tässä on vielä aikaa sekin kokea. Ensi viikolla ollaankin jo sitten Brisbanessa ja on aika miettiä, miten siitä jatkaa. Tässä on tapahtunut niin paljon että on vaikea tiivistää mutta tässä ehkä oli kaikki tärkeimmät. Hengissä siis ollaan ja varpaasta huolimatta erittäin pirteinä jatkamaan. Huomenna kohdataan siis lisää hiekkaa ja merta ja yövytään teltoissa, joten varmasti tulee taas paljon lisää kerrottavaa. Ehkä tähän on hyvä päättää tämä romaani ja toivottaa hyvää huomenta sinne maapallon toiselle kolkalle ja voikaa hyvin.



















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti