perjantai 13. marraskuuta 2015

Suunnanmuutoksia ja uusia makuja

Me ollaan saatu jo uus motto tällä reissulla: elämä heittelee. Vain hetki viime blogipostauksen julkaisemisen jälkeen tuli varmistus, ettei lento lähde aamulla. Siitä alkoikin sitten parin päivän puhelinsota, kun ensin kyseltiin lentoyhtiöltä tarkempia tietoja ja sen jälkeen expedialta, jonka kautta tää lento oli buukattu. Joka päivä piti oottaa, että sais tietää seuraavan päivän lentojen kohtalot, mutta lopulta ei sit enään jaksettu sitä loputonta odotusta vaan vaihettiin määränpääks Phuket. Saatiin siis nauttia lähes viikko enemmän Warburtonista ja Johnin vieraanvaraisuudesta, vaikka suurin osa voimista meni lentotietojen päivittelyyn, puhelinpidossa olemiseen sekä uusien varausten tekemiseen. Aluksi lennon peruminen ärsytti, sillä se aiheutti meille niin paljon päänvaivaa ja suunnitelman muutoksia, mutta parin päivän päästä koko tapahtuma tuntui vain koomiselta. Ei meille oo hirveesti vastoinkäymisiä käynyt tällä reissulla, joten ehkä yksi tämmönen sallitaan.

Vaikka suurin osa päivistä menikin iha majapaikassa (tarkemminki sängyssä) oleskellessa, päästiin viel kiertelee lähialueilla. mm. nähtiin Melbourne kaukaa Mt Dandenongilla, kivuttiin Mt Donna Buangin pilvisellä huipulla torniin ja käytiin käppäilemässä farmilla, jonka vieraanvaraiset omistajat tarjosivat meille illallisen. Vikana päivänä päästiin käymään myös toisenlaisella farmilla, jotta nähtäisiin useampia luonnonvaraisia kenguruita ja siellä sit tosiaan nähtiin niitä oleskelemassa ruohikossa ja metsässä. Oli kyl melkoinen näkymä, kun lähes sata kengurua hyppi vauhdilla eri suuntiin, kun ennen tätä hetkeä oltiin onnistuttu bongaa se tasan yks. Kiiteltiin kovasti kaikkia ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta, jota ollaan koko reissun aikana saatu monelta eri taholta. Oon kuullu, että kanadalaiset ovat maailman ystävällisintä porukkaa, mutta henkilökohtasena mielipiteenä australialaiset vetävät kyllä vertoja. Totunkohan enään suomalaiseen kulttuuriin, jossa tervehditään väkinäisesti, tuntemattomille ei hymyillä ja small talk aiheuttaa ahdistusta?
Warburtonin keskusta ja mehukkaat kirsikat


Päästiin kuin päästiinkin sitten maanantai-ilta viettämään lentokentällä, kun meijän lento lähti aamuyöstä. Jotenkin tuntu oudolta ajatella, että nyt oikeesti Australia jää taakse, vaikkakin oikeasti pysty huokaisemaan vasta silloin, kun kone nousi ilmaan eikä mikään voinut enää estää lähtöä. Olo oli epätodellinen, mutta odottava. Vihdoin päästään Aasiaan! Ennen lopullista päämääräämme oli vielä välilasku Singaporessa, jossa nähtiin punaisen auringon nousevan ja sain kokea ensimmäistä kertaa lattiavessassa käymisen riemun. Phuketissa oltiin joskus puol 10 aamulla, ja kentän ovista ulos astuessa tunnelma oli täysin erilainen kuin Australiassa. Lämmin, kostea ilma lävähti naamalle, paikalliset yrittivät tarjota taksipalvelujaan ja sekavaa liikennettä ohjasi poliisi, jonka pillin vihellykset kaikuivat seinistä. Lopulta mekin saatiin taksi ja päästiin kokemaan paikallinen ajokulttuuri. Meidän kuski ei hirveesti liikennesäännöistä piitannut, vaan ohitti muita autoja ylinopeudella vastaantulijoiden kaistalta. Mikään kova ruuhka ei ollut, mutta silti liikennettä oli paljon. Välillä pelotti myös skoottereilla ajavien, joita eksyi aika ajoin muun liikenteen joukkoon, puolesta. Matka kesti ainakin yli tunnin ja Kata Beachilla vielä pyörittiin pitkä aika ennen kuin kuski löysi oikean osoitteen. Köykäisellä englannilla saatiin pahoittelut, mutta lopulta euroissa tuo pyöriminen ei meille hirveästi maksanut ylimääräistä. Hotellimme vastaanotossa tarjottiin meille kylmää juotavaa ja saimme huoneemme normaalia aikasemmin. Vesi ja ilmastoitu huone oli kyllä kaivattua matkustamisen jälkeen ja ehittiinki lepää ennen ympäristöön tutustumista. Kata ja Karon Beachilla oli vielä auringonpalvojia, vaikka aurinko oli hiljalleen alkamassa laskee. Kaupittelijat, tuktuk kuskit sekä hierojat huutelivat kaduilla perään ja katuravintoloista oltiin jo innokkaasti ohjaamassa pöytään, jos erehtyi katsomaan listaan päinkään. Lopulta päädyttiin pieneen ravintolaan Kata Beachin lähellä ja sain maistaa ensimmäistä kertaa aitoa thaimaalaista ruokaa, joka vei kyllä   kielen mennessään ja maksoi ainoastaan juomineen n. 5€. Ostettii vielä ruokaa ja hedelmiä aamuksi ennen kuin suunnattiin takaisin hotellille. Istuessamme parvekkeella  hedelmiä syöden, lämmöstä nauttien ja horisontin salamointia katsoen yritimme käsittää, että nyt tosiaan ollaan Aasiassa ja ollaan reissussa jo kolmatta kuukautta eikä oo pitkä aika joulukuuhun. Myös se, että on ollut saman ihmisen kanssa näin pitkään yhtäjaksosesti, on aikamoinen saavutus. Toisaalta kumpikaan ei malta oottaa päästä viettää joulua kotiin mutta siinä istuessa oltiin kyllä ihan sairaan onnellisia siitä, että istutaan just siinä eikä missään muualla.


punainen aurinko Singaporessa

paikallisia ruokia


Kata beach
Karon Beach auringon laskiessa
Hyvin levättyämme yön yli nautittiin aamupala parvekkeella ja lähettiin köllimään rannalle. Vaikka oli pilvistä, lämpö tuntu ihan luissa asti ja iho sai takasin tässä muutaman viikon aikana haalistunutta väriä. Illalla käppäiltii Pazaariin eli eräänlaiselle kaupparyhmittymälle Karonin toisessa päässä, mutta mitään ihmeellistä ei löydetty joten suunnattiin yhteen lukuisista rantakadulla olevista hierontapaikoista, joiden edessä istui aina muutama hieroja odottamassa ja huutelemassa "massage". Sain siellä pitkään odotetun thai hieronnan ja Emmy sai kynnet kuntoon. Multa saatiin varsinkin selkä hyvin rusautettua ja lihasjumeja auki, mutta koska kyseessä oli koko kropan hoito, ei   joitakin ongelmakohtia ehitty tarpeeksi leipoa. Olin kuitenkin tyytyväinen 300bahtia eli jonkun kympin maksaneeseen hoitoon ja hyvillä mielin lähettii syömään. Kaikkialta huomasi, että kun Australiassa oli saksalaisia, Phuket on venäläisten. Lähes kaikki listat oli venäjäksi ja vaikka Suomenkin lippuja näkyi joidenkin ravintoloiden ovenpielissä ja meillekin huudeltiin suomea, on varmaan yli puolet turisteista (tai muutenkaan alueen väestöstä) venäläisiä. Ei sillä että haittaisi, mutta tulipahan semmoinenkin huomio tehtyä.

parvekeaamiainen, josta suoraan Karonille muiden sekaan



Viimeisenä päivänä onnistuttii hyppäämään Katan ja Karonin läpi menevään pieneen bussiin, joka vei meidät saaren toiselle puolelle Phuket Towniin vaivaisella 35bahtilla. Matka meni verkkaisesti ja saatiin nauttia maisemista sekä liikenteestä. Päädyttiin perillä Central Festival -nimiseen kauppakeskukseen, jossa kierreltiin kauppoja mutta josta lopulta saatiin hankittua ainoastaan ruokaa. Illalla huoneessa yritettiin miettiä jatkomahdollisuuksia ja lopulta päädyttiinki buukkaamaan lento seuraavaksi päiväksi Penangii, jossa viihdytään pari yötä. Siinä rättiväsyneenä yrittäessä etsiä hyvää yöpymispaikkaa teki mieli vain kääntyä kyljelle, sulkea silmät ja unohtaa hetkeksi passinumero, pakkaaminen ja hotellivaraukset. Joskus sitä ei jaksaisi ainaista muuttoliikettä paikasta toiseen ja haisevia vaatteita, jotka on sullottu ties miten pieneen koloon rinkan uumeniin. Lisäksi ainainen epävarmuus uuvuttaa: uskaltaako täällä syödä, onkohan tää oikea bussi, sortuukohan tää ritilä jos kävelen sen yli? Joku toimittaja oli kirjoittanut hesarissa reppureissaamisen kääntöpuolista ja pystyin kyllä samaistumaan lähes kaikkeen. Joskus sitä tosiaan ois vaa helpompi "heittää rinkka sillalta ja ostaa lentoliput kotiin".

Ja silti täällä sitä ollaan, aivan uusissa maisemissa maistelemassa aasialaista arkea. Väsyttää joo, mutta osittain hyvällä tavalla. Söin just mäkkärissä aterian ja mcflurryn alle kolmella eurolla ja nyt nukutaan pari yötä kapseleissa. kapseleissa. Kaikkea sitä pääsee kokemaan ja kaikesta otetaan kyllä ihan täysillä ilo irti, vaikkei niin hauskaa olisikaan. Lause "kokemus sinäänsä" on tullu sanottua jo aika monta kertaa tällä reissulla, ja tottahan se on. Tää kaikki tekee tästä reissusta vielä jännemmän ja, mikä tärkeintä, täysin omanlaisensa. On hassua joskus tulevaisuudessa kertoa juttuja tältä reissulta ja tietää, että ne on oikeesti tapahtunut. Täysin vaaleanpunaista unelmaa ei täällä eletä, mutta ei voi muuta todeta kuin etten missään nimessä tätä vaihtaisi poiskaan.


oma "kapseli" Penangissa

2 kommenttia:

  1. Nättii! Paljo on muute tullu otettuu häppää reissun aikan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no ihan kohtuudella, aasiassa nyt vähä vähemmän ku ausseissa vaikka halvemmaks varmaa tuliski:D

      Poista