Amsterdamin kanaalit ja suklaanhimoisen Brugge

Päiviä täältä vähän harmaammasta Zürichistä! Menoa ja meininkiä on ollut ja kovalla vauhdilla ollaan puskettu eteenpäin. Aionkin jakaa tän tekstin kahteen osaan, jottei yhteen tekstiin tule liian paljoa juttua. Seuraavaan tekstiin tungen kokemukset (niin hyvässä että pahassa) ensimmäisestä yöjunasta, mutta ennen sitä vähän Amsterdamia sekä Bruggea.

Roomasta en viitsi hirveesti avautuu kun kerran se oli niin lyhyt visiitti. Ehdin kuitenkin näkemään mm. Colosseumin, ranskalaisten rakentamat Espanjalaiset portaat (ja vieläpä Italiaan), miljoonat kiinalaisturistit tukkimassa väylät ja oikeustalon sekä kävellä Corsoa, pitkää shoppailukatua pitkin. Vähän tuli espoolainen fiilinki kun kaikkialla oli menossa tietöitä tai muita korjaustöitä, mutta muuten ihana kaupunki. Se ei nyt vaa satu olemaan yhden päivän keikkapaikka vaan pitäs antaa muutama päivä aikaa.

Sunnuntaina sitten oli toistaseksi aika heittää hyvästit Italialle ja suunnata koneella Amsterdamiin. Kuin ihmeen kaupalla rinkkakin selvisi matkasta ja kentällä olikin vastassa Mimmi ja virallisen interrailin oli aika alkaa! Päästiinkin käyttämään meidän interrailpassia heti kun otettii juna keskustaan. Passin täyttäminen on yllättävän yksinkertaista, sillä mitään hirveän tarkkoja tietoja ei tarvinnut kirjata. Keskustassa hankittiin myös kaheks päiväks busseihin ja ratikoihin kelpaava lippu, joka oli tosi kätevä liikkuessa yöpymispaikan ja keskustan väliä sekä ihan keskustan sisäisissäkin matkoissa.

Meillä oli käytännössä puoltoista päivää aikaa tutustua damiin ja kyllä me ihan hyvin ehittiin nähäkin. Kyllä huomasi, että olin lähtenyt auringon lämmittämästä Italiasta ylemmäs Eurooppaan. Loputon rivi nättejä rivitaloja kanavan molemmin puolin ja sadat sillat loivat tietyn ilmeen kaupungille ja massiiviset kirkot olivat aivan talojen kyljissä olematta kuitenkaan ristiriidassa maiseman kanssa. Kaupungilla oli myös tuo tunnettu ominaistuoksu, joka leijaili coffee shoppien oviaukoista ja tarttui nenään aina ajoittain pysäkkien ja katujen kulmilla. Ei ollut joidenkin turistien kohdalla epäselvää, että juuri nää paikat oli se vetovoimaisin (ja ehkäpä ainoa) kohde koko kaupungissa. Kävelyn lisäks käytiin kanaaliajelulla, josta näki kyllä hyvin kaupunkia ja kuulokkeilla sai kuulla vähän historiaakin. Muuten ei esim. museoihin paneuduttu, Anne Frankin taloon oltais menty mutta kun puol4 pääsi ostamaan liput ovelta, oli jono sen verran pitkä ettei kehdattu jäädä seisoskelee loppuillaks siihen. Kävellen nähtiin kuitenkin hyvin, Mudeumpleinillä I amsterdam -kirjaimet ja huikeat museot ja kamerassa on varmaan sata melko samannäköistä kuvaa silloista.

Käytiin kävelemässä myös Punaisten lyhtyjen alueella ja oli jotenkin uskomatonta ja hieman surullistakin ajatella, että nää naiset seisoo päivät pitkät ikkunoissa ja ottavat vastaan lähes kenet tahansa kadulta. Damissa tää työ on kuitenkin ihan laillistettu ja fiilis kaduilla kulkiessa oli yllättävän seesteinen, joten pahaa makua ei siitäkään jäänyt suuhun. Seuraavalla kerralla sitten vähän enemmän ja kantsii muistaa, että tosiaan noihin "päävetonauloihin" kantsii etukäteen hankkia ne liput, ellei halua koko päivää niihin kuluttaa aikaa. Vaikutelma Amsterdamista oli siis hyvin rento kaupunki

musta on tullu ihan hattutyttö!

kaupungista löytyy parisataa siltaa ja tää oli erittäin yleinen näkymä damissa

Tiistaiaamuna aikasin suunnattiin sitten rautatieasemalle ja alotettiin ensimmäinen pitkä matkanteko junalla kohti Belgian Bruggea. Ensin mentiin vahingossa ykkösluokkaan istumaan, mutta ei tää kakkosluokkakaan paha ole. Pian ikkunan takana vilahteli hollantilaista  maaseutua ja ihan hymyilytti kun katteli lehmiä laiduntamassa isoilla pelloilla vesikanavien ympäröimänä. Aika pitkälle se maaseutu jatku eikä huomattukaan kun oltiin jo Belgian puolella. Meillä oli pari vaihtoa ja Gantissa hienosta spurtista huolimatta myöhästyttiin junasta, mutta onneks niitä menee ihan tiuhaan etenkin maan sisällä. Bruggessa ehittiin olla muutaman tunnin joka oli täysin sopiva sillä vanhan kaupungin keskusta ei nyt niin suuri ole. Katukuva muistutti jokseenkin Amsterdamia (ilman kanaaleita) kapeineen kävelykatuineen ja kaupungin ylle kohoavat kolme kirkkoa eivät tehneet sisältä päin suurta vaikutusta. Hienoja rakennuksia kyllä, mutta voisin sanoa paikan olleen tavanomainen vanha kaupunki. Toki jos siellä ois viihtynyt sen pari päivää ois voinut päästä syvemmälle, mutta suosittelen kuitenkin sitä päiväreissuksi.

Sen sain havaittua, mikä Belgiassa olikin oletettavaa, että kaupunki on suklaaholistin märkä uni: erilaisia suklaapuoteja löytyi joka kulmalta. Hintatasoltaan paikat olivat vaihtelevia, mutta kalleimmissa paikoissa oli yleensä taustalla tarina tai laatutakuu. Mukaan lähtikin pieni rasiallinen käsintehtyjä konvehteja, eihän sellasesta paikasta voi lähteä tyhjin käsin?

Tosiaan nyt ollaan Zürichiin päästy ja suunnittelemassa tulevia reittivalintoja. Seuraavassa tekstissä vähän tarkemmin asiasta, sillä voi olla että seuraava viikko onkin ihan erilainen kuin mitä oltiin mietitty. Seuraava osa tekstistä tulee vähän jälkikäteen ja sillon voikin olla uudet tuulet puhaltamassa. Nyt pitääkin vähän soveltaa täällä pilvisessä Sveitsissä, joten heido ja kuulumisiin!

Bruggekin näyttäyty meille pilvisenä ja sateisena