Huiputusta Sveitsissä ja aurinkotanssia Italiassa

Ciao jälleen täältä Italiasta ja wifin vaikutuspiiristä! Yks viikko reiliä on jo ehtinyt vierähtää tässä ja viides maa menossa. Me eletään vähän ristiriitaisen epätoivoisia sekä toiveikkaita aikoja täällä, mutta ensin siitä yöjunailukuulumisia sekä vähän Zürichistä.

Elikä meillä lähti yöjuna Kölnistä (jonka rautiksen vieressä heti kohoaa tuomiokirkko - sika siisti, kantsii käydä kattoo jos mahollista ikinä!) Zürichiin 23.15. Maksettiin punkkavarauksesta muutamakymppi ylimääräistä ja matkan kuului kestää melkein 9h. Tai niin ja näin, kun tultiin syömästä niin tauluilla näkyi junan olevan myöhässä sen 25min. Lopulta juna tuli yli puoli tuntia myöhässä ja seisoi vielä vartin laiturilla syystä, jota edes konduktöörit eivät tienneet. Kaiken lisäks meidän hytti oli lukossa ja kävelin junan aikalailla päästä päähän eikä kukaan kolmesta konduktööristä suostunut tulemaan avaamaan ovea. Koska oltiin noustu aikasin aamulla ja meillä oli pitkä päivä takana, niin turhautuminen ja väsymys alkoi painaa pahasti päälle. Lähellä oli ettei lattialle ois käyny makaa, mutta aika kalliiks se ois tullu.

Lopulta sitten kuitenkin joku avas sen oven meille ja junakin pääs liikkeelle. Ainoa asia mitä jaksettiin tehä oli pestä naamat ja hampaat ja sit kömmittiinki meidän kapeisiin peteihin, minä niissä vaatteissa millä olin matkustanut sen päivän. Hytissä oli kuusi petiä mutta meidän lisäks sinne ei tullut muita kuin yks mies seuraavalta pysäkiltä. Ihan hyvä vaan, sillä tääkin mies hais tarpeeksi hieltä mutta sentään hiljaa osasi olla. Ite sain dormeihin tottuneena nukuttua melko hyvin vaikkakin herätessä väsynyt olinkin. Ei mitään luksusta, mutta eihän semmosta reililtä (aina) odotakaa.

tämmönen vaatimaton kirkko Kölnin aseman naapurissa. no big deal

fiilistelyä yöjunan jälkeen

Päästiin Zürichiin vain 20min aikataulua myöhemmin eikä mitään muita mutkia ollut tässä matkassa. Ei siis mikään täysin katastrofaalinen kokemus, mutta hintaan nähden aikalailla kallis, sillä periaatteessa se ei eronnut hostellin dormista millään lailla. Ainoa asia, miksi yöjunista ja makuupaikoista kannattaa maksaa, on juuri ajan säästö sekä mukavuus, jos ei pysty junan penkeillä nukkumaan.

Luojan kiitos me päästiin Mimmin tutulle punkkaamaan ja aamupalan, parin tunnin tirsojen ja pitkän suihkun jälkeen olo oli kuin uusi. Zürichiä ehittiin tutkia vielä samana päivänä ja erittäin viehättävä paikka tämäkin, mutta sekin näytti harmaan puolensa. Sateen vuoksi piti keskyttää kaupungin kiertely ja piiloutua kahvilaan wifin toivossa, jotta vois keksiä tekemistä sateesta huolimatta. Sekin kaupungissa oli huonoa, ettei se reilaajan lompakolle ole mikään kaikkein ystävällisin. Ihan ruuista lähtien kaikki oli muutaman euron kalliimpaa, mutta onneks säästettiin sitten asumisessa. Parissa päivässä oltiin aikalailla nähty keskusta ja sen lähiympäristöä, mutta hiljalleen pelkkä kävely alkoi puuduttamaan ja sään aiheuttama rajallisuus sievästi sanottuna ketuttamaan. Illalla urheilupubissa matsia kattoessa uhkailtiin, että etelästä aurinkoa haetaan - vaikka väkisin!

Zürich

Seuraavana päivänä aurinko vähän yritti pilkistää pilvien läpi ja kirkastaa kaupunkia

Mutta sitten koitti perjantai. Pilviverho rakoili ja päätettiin lähtee Rigi vuorelle. Matka keskustasta Arthgoldauhun kesti alle tunnin junalla ja hammasratajunalla saman verran huipulle. Ja voi mitkä näkymät meillä olikaan! Kaikkialla oli vihreää, rinteiltä kuului lehmien kellojen kilkatus, alhaalla oli kirkkaan värisiä järviä ja kauempana pilvien läpi kohosi lumihuippuset vuoret. Se oli maisema, mikä edustaa mun mielessä sveitsiä ja ihan muutaman kympin arvonen. Ja mentiin hyvään aikaan, sillä kun lähettiin kapuamaan alaspäin alkoi pilviä taas kertymään peittäen huipun. Hyvää jalkatreeniä oli kavuta alaspäin, mutta puolessa välissä otettiin suosiolla kondoli alas vuoren toiselle puolelle Weggisiin, josta taas otettiin laivakyyti Luzerniin. Ei paha paikka asua, kun vieressä on järvi ja sen ympäröi kauniit, korkeat vuoret. Zürich - ja Sveitsi yleisestikin - on kallis maa reilaajalle, mutta vuorien kauneus oli ehdottomasti kokemisen arvoinen ja hyvitti ne sadepäivät, jolloin epätoivo otti vallan.

upeissa puitteissa on helppo hymyillä

Luzern ja sen kuuluisa silta(?)

Lauantaina oli kuitenkin aika jatkaa matkaa kohti etelää. Jos reilillä ei ole varaa/aikaa pysähtyä Sveitsissä niin Alppien läpi junalla meneminen on kuitenkin kokemisen arvosta. Naama oli kiinni ikkunassa kun sai ihastella lähempää lumihuippuja ja niiden juuressa olevia järviä sekä kuohuvia koskia, pieniä alppikyliä unohtamatta. Pikku hiljaa maisema ja kylät alkoivat muuttumaan enemmän italialaiseksi ja muutamassa tunnissa oltiin jo Comolla. Meidän hostelli sijaitsee Menaggiossa, joka on n. 35km pohjoisemmassa järven länsirannalla. Rautatieasemalta saatiin otettua bussi ja lippu maksoi ainoastaan muutaman euron. Tuli lähes dejavumainen fiilis, kun bussi ajoi pikkukaupunkien kapeilla kaduilla ja koettiin läheltä piti -tilanteita ohittamisen suhteen. Näkymä järvelle oli huikea eikä se vieläkään täältä hostellin parvekkeelta ole yhtään huono.

Koska tää Menaggio on aika pieni kylä ja ehittiin illassa kierrellä koko keskusta läpi, päätettiin ottaa lautta toiselle rannalle ja vierailla Bellagiossa, joka on toinen aika iso turistipaikka Comolla. Bellagio on melko samantyylinen kuin Menaggio, mutta tietyllä tapaa tiiviimmässä paketissa ja ihania, kuvauksellisia kujia risteili enemmän. Käveltiin mukulakiviportaita niemen toiselle puolelle ja seikkailtiin enemmän asutusten parissa ja käytiin keskustassa ostamassa gelatot. Muutaman tunnin ehti hyvin käppäillä paikka läpi ja sit lähettiinkin takas omalle puolen järveä. Meidän iloks pilvet alkoivat oheta ja sinistäkin taivasta tuli näkyviin, jolloin paljastettiin mahdollisimman paljon ihoa auringolle. Päätettiin kans pidentää visiittiä täällä vielä yhellä yöllä, sillä huomenna pitäis olla oikeasti lämmintä ja silloin käydään järven toisella rannalla Varennassa, jossa todennäköisesti pötkötetään vain aurinkotuoleissa nauttimassa ja imemässä kaiken sen valoenergian, mitä on tarjolla.  

näkymä hostellin parvekkeelta on sateisella säälläkin aikas makee

Bellagio (huomatkaa oik. yläkulmassa sinistä taivasta!!)

Bellagion yks niistä kaikista upeista kaduista // kalastaja Menaggion rantakadulla iltahämärässä

Mutta niinkuin jo totesin, epätoivoa on ilmassa ja ollaan alettu turhautumaan nimenomaan tähän säähän. Perjantai ja tää päivä olivat ainoat päivät, jolloin ei satanut päivällä, mutta muuten on ollut melko harmaata ja koleaa. Onneksi joidenkin säätiedotusten mukaan Pohjois-Italiassa pitäis lämmetä enemmän ja kirkastua, sillä epätoivoiset ajat vaativat epätoivoisia ratkaisuja. Ollaankin päätetty että jos nyt ens viikolla ei aurinkoa ala kuulua niin me lähetään auringon perään. Kreikka ois ainakin varma paikka lämmölle vaikka vähän syrjässä onkin. Tää tarkoittais, että reitteihin ja aikatauluihin tulis muutoksia, mutta eipä se haittaa.

Se onkin reilin ihanuus, että on vapaa tekemään tämmösiä muutoksia ja menemään sen lämmön perään. Tajuttiin kans, että tärkeetä on valita vähän erilaisia kohteita eikä pelkästään esim. suurkaupunkeja, sillä siinä puutuu ennemmin tai myöhemmin jalat sekä elämänhalu. Tää viikko otetaan rennosti, ei mitään paineita ja nautitaan hyvästä ruuasta ja juomista. Ja se, missä me se tehään, on vielä auki, mutta elämä kuljettaa. Eipä tässä muuta, ehkä oon vuodattanut jo taas tarpeeks... Kuulumisiin ja hyvää alkavaa viikkoa vaan!

Menaggion rantakatu on kyllä söpö ja kävelemisen arvoinen

hymyä, kyllä sitä lämpöä vielä tulloo!