Sopulin vaellusvuodet: Uuden kohtaamista ja eteenpäin jatkamista

Tänään oli viimeinen kokonainen päivä täällä Cairnsissa ja sekin kului "virallisia" asioita hoitaessa, kuten puhelinliittymän hankkimista sekä pankkitiliin liittyviä ongelmia ratkoessa. Huomenna käydään vielä Tullyssa water raftingissa, joka oli limbokisan palkintona. Sit kun sieltä tullaan alkuillasta takaisin, on meidän aika ottaa säilöstä kimpsut ja kampsut ja yrittää kuluttaa aikaamme jotenkin ennen klo 1 aamuyöllä lähtevää bussia. Siitä alkaakin parin viikon mittanen matka kohti Brisbanea upeiden saarien ja uusien seikkailuiden kautta. Pakko myöntää, että olo on vähän haikea, kun tähän Cairnsiin olen tottunut. Voi olla, että nää kaikki, mitä oon täällä saanut kokea, voi vaikuttaa siihen, miksi tykästyin niin paljon, kun tää itse kaupunki on sen Oulun kokoinen. Kuitenkin iltakävelyt Esplanadilla, kaikkialla kohoavat vuoret sekä ihanat ihmiset ovat luoneet ihania muistoja ja voikin olla, että tänne tuun eksymään joskus uudestaan.

Tapahtumavapaan viikonlopun jälkeen maanantaina oli luvassa skydiving! Emmy ei rahapulan vuoksi tällä kertaa päässy mukaan tulemaan, joten nousin yksin siin klo11 aikoihin bussiin ja suunnattiin kohti hyppypaikkaa. Paikalle ajoi vähän reilun tunnin enkä täysin nyt muista paikan nimeä, mutta kaupunki ainakin muuttui banaani- sekä sokeriruokoplantaaseiksi sekä maatiloiksi. Perillä vuoroa odotellessa ja porukan pikkuhiljaa ympäriltä kadotessa alko sitten vähän hermostuttaa. Lopulta sitten me viimeisetkin (ja ainoat rannalle laskeutuvat) saatiin valjaat yllemme ja katottiin vierestä, kun edelliset hyppääjät pääsivät turvallisesti maan pinnalle läheisellä nurmikentällä. Mun pariksi päätyi pitkä ja rento mies, joka ihan alusta asti selitti kaiken tarvittavan ja kevensi tunnelmaa. Alettiin siitä sitten lastautua pieneen koneeseen, jossa ei tosiaankaan tilaa ollut yhtään ylimääräistä. Koneen kiihdyttäessä ja noustessa ilmaan koneen tunnelma tiivistyi entisestään ja ypäriltä kuului kiljahduksia ja hermostunutta naurua. Maisemat oli kyl huikeat noustessamme yhä korkeammalle ja korkeammalle.

Lopulta oltiin oikealla korkeudella ja ensimmäisen valon palaessa mun pari kertasi vielä, miten lähtiessämme toimitaan ja ennen kuin tajusinkaan, ovi oli auki ja ensimmäiset valmistautuivat lähtöön. Olin jonossa neljäntenä, mutta kun ensimmäinen hyppäsi alas, seuraava olikin jo valmiina hyppyyn eli tahti oli yllättävän nopea. Tämä myös tarkotti sitä, että ei menny kauaa kun itse olin siinä reunalla lähtöasemissa ja siitä sitten pudottiin ilmojen halki yli 4 kilometristä. Tunne oli ihan mahtava! Ilmavirta oli kovempi kuin olin ajatellut ja yrittäessäni huutaa riemusta ääntä ei tullutkaan, sillä ilmaa suorastaan tursusi ja tukki suun. Olin jo tottunu putoamiseen kun äkkiä varjo avautui ja nykäisten hidasti putoamistamme. Hetki tarvittii, ennen kuin totuin äkilliseen muutokseen, mutta lopulta oli ihana vain nauttia rauhallisesta kyydistä ja katsella kutistuneita vuoria, peltotilkkuja sekä loputonta merta valliriuttoineen. Päivä oli kirkas ja lämmin, hienoinen tuuli puhalsi ja onnistuttiin lentämään pienen pilvihaituvan läpikin. Jo siinä vaiheessa päätin, että teen saman vielä joskus uudestaan. Oli myös kiva katsoa, kuinka sekä ala- että yläpuolellamme oli muita laskuvarjoja ja joskus mun pari innostu pyörittämään meitä ympäri, ihan kuin jossain huvipuistolaitteessa olisi ollut. Lopulta sit valmistauduttiin laskeutumaan ja laskeuduttiin pienelle, suojaiselle hiekkarannalle, jossa pari mummoa oli vain uimassa. Korkeuseron huomasi selvästi, kun viereinen vuori oli ylhäältä näyttänyt vain loivalta kukkulalta. Oli ihan uskomaton fiilis ja tuntui hassulta seistä tukevalla maalla pitkän liitelyn jälkeen.

Kiittelin vielä pariani ja sit jatkettiinki jo matkaa kohti Cairnsia. Matkalla myös nähtiin paljon puhuttu lintu nimeltä kasuaari! Väsyneenä ja nälkiintyneenä, mutta erittäin onnellisena olin hostellilla neljän jälkeen ja parin viikon takainen morkkis siitä, että menin varaamaan tämänkin aktiviteetin, tuntui täysin turhalta enkä vaihtaisi hetkeäkään siitä, mitä oon kokenut. Ja tuun kokemaan vielä paljon lisää, ja musta sit kuullaan seuraavan kerran joko Magnetic Islandilla tai Airlie Beachilla, jossa odotamme pääsyä upeiden saarien ympäri vievälle purjehdukselle. Siihen asti kuulumisiin!